Uusi elämänalku

Vähän jopa nolottaa kirjottaa näin pitkän tauon jälkeen! :D Hengissä siis ollaan! Arki on muuttunut pienen pojan myötä, joten kirjoittaminen on jäänyt toiseksi. Mistä edes alotan.? Tuntuu, että alun muutamat lauseetkin jo tökkii.. Aika on mennyt kun siivillä ja paljon on ehtinyt tapahtumaan. Meille syntyi terve poikavauva 24.10.2014 mitoilla 3450g ja 52cm. Synnytys meni loistavasti ja tällähetkellä ollaan onnellinen pikkuperhe! <3

Heti syntymän jälkeen

Sairaalassa 

Ensimäinen kuukausi meni kyllä niin pimennossa, että hyvä kun muistan siitä enää mitään. Se oli uutta ja ihmeellistä. Pieni ihmisenalku, joka tullatupsahti tänne maailmaan. Päivät kului sitä ihmetellessä ja nuuskiessa. Ah, mää sitten rakastan vauvantuoksua. Alkuviikot elin ihan omassa maailmassa, kaikki oli niin uutta. Pienet sormet, nenä, suu ja kun vauva nukkui oli asioita mitä vaan tuli ihailtaua päivästä toiseen. Vaikka vauva nukkui oli pakko aina mennä tarkistamaan onko kaikki hyvin.

Pojan laskettuaika oli 25. lokakuuta. Tarkka poika, syntyi päivää ennen lasketun ajan. Lääkärin mukaan olisi mennyt yliajalle, mutta kuinkas kävikään. Lapset osaa yllättää... :D Oma äitini tuli apuun viikko syntymän jälkeen joka oli suuri apu! Pikkukikkoja ja niksejä mitä vaan äitit osaa. Jottei arki niin tasasta heti pääse olemaan niin pikkumiestä vaivas koliikki noin kuukauden verran. Voi morjes... Mää olin jo ihan että voi tsiisus. Tätäkö tää mun elämä tulee oleen, kaikki on mennyt ei enää omaa aikaa jne... Moni sano, että kun 3kk tulee täyteen se loppuu. Takanapäin oli vasta 2 viikkoa...

Nyt meillä on takana päälle 2kk. Pikkumiehen vatsanväänteet loppui pikkuhiljalleen ja saatiin arki rullaan kivasti. Elämä on tasoittunut ja ollaan löydetty rytmi arkeen. Maaginen 3kk tulee pian täyteen. :) Päivät kuluu vaipanvaihdossa, pojan kehityksen seurailussa, imettäessä sekä kotiaskareiden parissa. Olen aloittanut työt jo asiakkaiden parissa, mutta kuitenkin mennään vielä pojan ehdoilla. On se jännä, että jos on pari tuntia pois kotoa pikupoikaa akaa jo kaipaamaan. Vaikka kuinka ihanaa se onkin hypätä autoon ja olla ihan yksin.. :D Muistan vieläkin tunteen kuinka synnytyksen jälkeen lähdin ensimmäistä kertaa auton rattiin. Olo oli kuin 18 vuotiaalla joka oli juuri saanut kortin.. :D

Päivääkään en vaihtas pois mitä tähän mennessä ollaan koettu! Kyllä se vaan totta on, että oma lapsi se ihanin ja söpöin on. Oon onnellinen, siitä mitä oon tähän asti saanut kokea. Poika kasvaa hirmu vauhtia, 6kg! Iso poika! <3

Toivottavasti mun jutut ei ala nyt ihan menee tähän vaipanvaihtoon ja kakan koostumukseen... :D Nyt kun elämä tästä on tasottunut niin koitan myös saada uuden otteen tähän kirjoittamiseen. Vaikka kertaviikkoon... :) Yritän kirjottaa ihan kaikkee laidasta laitaan. Jos on jotain super toivomuksia mitä haluatte kuulla niin kertokaa! Muistakaa, että tietyt asiat jätän yksityisimmiksi. Positiivisia kommentteja vain kiitos. Käyttäkää negatiivisen palautteenanto aika parempaan tekemiseen. ;)

Puss kram! Hali pusi!

-Iina ja pikkumies-